Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joke's on You

  

© Stah (lisenssi)

Kokonimi: Joke's On You Lempinimi: Jokke
Sukupuoli: Ori Rotu: Irlannincob
Syntynyt: 13.08.2016 (ks.) Säkäkorkeus: 157cm
Painotus: Valjakkoajo Koulutus: HeB, re 60cm, val. vaativa
Ex-omistaja: Nikki VRL-14085 Omistaja: Saippua VRL-13995

VH16-046-0089

Luonne

​Jokke on suoraan sanoen kaikkien kaveri, kuulemma on ollut jo ihan varsasta asti. Jokke oli kasvattajallaan samoihin aikoihin syntyneistä varsoista pienin. Se ei kuitenkaan antanut kokonsa haitata leikkejä muiden kanssa. Kun toiset varsat juoksivat pää viidentenä jalkana karkuun hipan merkeissä, Jokke jäi selkeästi jälkeen. Sinnikäs pieni varsa ei antanut periksi vaan yritti silti juosta muita kiinni. 

Ratsukoulutuksen jälkeen se pääsi alkeiskurssille pienempien lasten ratsuksi, eikä se ottanut nokkiinsa, vaikka pieni ratsastaja vähän nyki ohjista liian kovakouraisesti tai heilutteli jalkojaan orin kylkiluita vasten. Nuorempana sitä on koulutettu myös valjakkohevoseksi, mutta koulutus jätettiin jostain syystä kesken. Nuori ja oppivainen ori onkin nyt näyttänyt osaamista myös työhevosena. Tämä antoi hyvän pohjan orin uudelleenkouluttamiseen työhevoseksi. Jokke on osoittanut suurta sydäntä sekä tahtoa työhevosen uralla. Sen eteenpäin pyrkimys on omaa luokkaansa. Varsinkin metsäajon kohdalla hevosen luottamus ja yhteistyökyky on tullut pinnalle. ​

Orin innokkuus valjakon edessä teki viimeisen työnsä omistajan päässä jatkaa orin koulutusta myös valjakkoajon puolella ja nyt ori onkin näyttänyt osaamistaan vaativalla tasolla. Tähän mennessä omistaja on vain voinut hymyillä tyytyväisyydestä hevosen kilpauraa katsoessa. Jokke on nyt sen parhaassa iässä ja sekin nauttii kilpailuissa sekä treeneissä olemisesta. Tekevä ori omaa kovan työmoraalin ja se näkyy myös tuloksissa. Pitkähermoinen oripoika jaksaa yrittää, vaikka välillä turhautuneisuus paistaa sen silmistä. Kertaakaan se ei ole antanut periksi. ​

Jokke on utelias ja nokkela yksilö. Uudet varusteet sekä työvälineet kiehtovat sitä, muttei pelota. Varusteiden valmiiksi ja päälle laitto sujuvat ongelmitta ja ori usein seuraakin sivusilmällä touhuja kiinnostuneena ja se odottaa näkevänsä, mitä seuraavana tapahtuu. Jokke on helppo käsitellä ja ori osaa myös ajatella omilla aivoillaan, miten homma voitaisiin hoitaa. Sen luotto ihmistä kohtaan on ehdotonta ja siksi se onkin todella hyvä ystävä, vaikka koko elämänsä ajaksi. Ori todennäköisesti seuraisi ystäväänsä ns. altaan syvään päähän, jos siltä sitä pyydettäisiin. © Jere VRL-14433

Jokke ostettiin Yolandiin jatkamaan sukuaan ja valmistautumaan valjakkoajolaatiksiin Tähtikvartsista, lopettaneesta ratsastuskoulusta. 

Suku

i. Joker Behind that Mask evm ii. This Mask of My Disguise evm iii. The Man Behind the Mask
iie. Brilliant Disguise
ie. Black Ace evm iei. Ace of Spades
iee. Black Queen
e. Laughing Trough the Day evm ei. Sadness to Sorrow evm eii. Pain of Sorrow
eie. Only Lonely
ee. Opposite Words evm  eei. Words of Wisdom
eee. Opposites Attract

i. Joker Behind That Mask, tutummin Max, on 160cm korkea ruunikko irlannincob. Se kilpailee edelleenkin valjakossa ja on menestynyt ihan kiitettävästi. Maxilla on yhteensä kolme jälkeläistä ja Jokelle se on antanut parhaan palasen luonteestaan; luottamusta sekä uteliaisuutta. Energinen ori on aina valmiina selvittämään eteentulevat haasteet ja rohkeutensa avulla se onkin hyvin luotettava ratsu. Kuitenkin orimaisen hösellyksen takia sitä ei anneta kuin kokeneempien käsiin. 

ii. This Mask of My Disguise, kavereiden kesken Massikka, oli 159cm korkea vanhaherra. Tämä tummanruunikko ori kilpaili myös työhevosena ja antoi aina kaikkensa, kuitenkaan se ei riittänyt ja se koulutettiin uudestaan valjakkohevoseksi naapuritalliin. Massikka vietti siellä loppuelämänsä opettaen nuoria osaajia ohjastajiksi. Varmajalkainen ori ruunattiin vielä vanhoilla päivillään, saaden sen hieman rauhoittumaa entisestään, että uuden kodin nassikat pääsivät myös touhuamaan sen kanssa. 

ie. Black Ace, Assi vanhoille kavereille. Tummanruunikko, lähes musta tamma oli 154cm korkea ja eleli Irlannissa lähes koko elämänsä, kunnes se myytiin suomalaiselle valjakkoharrastajalle. Tamma vietti parhaimmat kilpavuotensa Suomessa ja jäi eläkkeelle hyvin menneen uran jälkeen. Hieman erakon oloinen Assi tuli toimeen parhaiten omistajansa sekä luottohoitajansa kanssa. Uusien ihmisten kohtaaminen oli tammalle aina yksi iso projekti. Usein se testaili uusia tuttavuuksia ja näytti aina ne ikävämmät puolensa ensin. Pinnan alta löytyi kuitenkin rakastettava karvapehko. 

e. Laughing Trough The Day, tai Tykkis omistajan mukaan, on kilpaillut ensimmäiset vuodet työhevosena, mutta tämä 152cm tamma ei ollut tarpeeksi vahva isoja oreja kohtaan, joten se laitettiin valjakon eteen ja ketteryytensä puolesta pärjännyt hyvin tarkkuudessa sekä vesihaudalla. Tämä sitkeä voikko on edelleen kasvattajallaan ja jatkaa kilpauraansa vaativalla tasolla. Tamman positiivisuus on periytynyt sen jälkeläisille ja samaan tapaan myös rohkeus. Vahva tamma on ollut opettajana monille ohjastajan urasta haaveilevalle nuorelle. 

ei. Sadness to Sorrow, tutuille Sasu, tuli Suomeen 1980-luvulla ja se hallitsikin pitkään valjakkopuolella. 165cm korkea ruunikko oli kuitenkin yllättävän varautunut muita hevosia kohtaan, mutta luottamus omaa ihmistä kohtaan oli aitoa. Sen piirteen on moni sen jälkeläinen perinyt. Ori teki aina parhaansa, eikä halunnut jättää ihmis-kaveriaan pulaan. Sasu rakastikin pitkiä maastolenkkejä oman ihmisensä kanssa. Monesti se viihtyi tunteja maastopoluilla, eikä se olisi millään halunnut palata tallille. 

ee. Opposite Words, kavereille Wok, kuvankaunis 152cm korkea ruunivoikko on työhevosen uransa jälkeen jatkanut tuntsarina kotitallillaan. Edelleen se silloin tällöin auttaa kyläläisiä metsätöissä, mutta se keskittyy enemmän pikkuväen viihdyttämiseen sekä opettamiseen tutulla kotikentällä. Rauhaisia eläkepäiviä viettävä tamma on ansainnut jokaisen porkkanan, mitä pikkuihmiset sille tarjoavat. Rapsutuksia rakastava tamma-mummo on monen tuntilaisen suosikki ja tamma myös näyttää nauttivan roolistaan tallin äiti-hahmona. 

© Jere VRL-14433

Ikääntyminen

Jokke on 12-vuotias. Jokke ikääntyy satunnaisesti.

Kisatulokset

VVJ-sijoitukset
20.10.2016 Vaativa yhdistetty 1/21 Fiktio
24.10.2016 Vaativa yhdistetty 2/21 Fiktio
27.10.2016 Vaativa yhdistetty 1/21 Fiktio
29.10.2016 Vaativa koulukoe 4/16 Rappadan
30.10.2016 Vaativa tarkkuuskoe 4/16 Rappadan
31.10.2016 Vaativa koulukoe 2/16 Rappadan
01.11.2016 Vaativa tarkkuuskoe 1/22 Mörkövaara
01.11.2016 Vaativa koulukoe 1/30 Vähäpelto
06.11.2016 Vaativa yhdistetty 2/25 Fiktio
07.11.2016 Vaativa yhdistetty 3/25 Fiktio
07.11.2016 Vaativa koulukoe 4/30 Vähäpelto
10.11.2016 Vaativa koulukoe 1/40 Ros Cirein
10.11.2016 Vaativa koulukoe 4/30 Koistila
10.11.2016 Vaativa koulukoe 5/30 Vähäpelto
11.11.2016 Vaativa tarkkuuskoe 1/40 Mörkövaara
       
       

Jälkeläiset

Jokke periyttää...

+ peruskiltteyttä ja sinnikkyyttä

ic-o Joyful Story CRD s. 17.10.2016 e. Funny Words
ic-o A.D. Double Joy s. 19.11.2016 e. Double Trouble
ic-o A.D. Jared s. 19.11.2016 e. Jacqueline
ic-t Tuiskulan Griselda s. 27.11.2016 e. Geraldine
til-r Killing Joke s. 12.7.2017 e. Indominus Rex

Päiväkirjamerkinnät

??.??.???? - Päiväkirjamerkintä - Jere

Poni pakettiin ja traileriin ja matka kohti Orange Woodin tallia. Noin kolme tuntia myöhemmin olin satuloinut Joken joka näytti hieman hölmistyneeltä saadessaan selkäänsä jotain muuta kuin valjakkokamat. ​

Lähtöviivalla Jokke oli ihan innoissaan jo menossa ja siinä vaiheessa kun meille annettiin lupa lähteä liikkeelle, ei oripoika hievahtanutkaan. "No mikäs sulle nyt tuli, jätkä?" Verkkaisesti se sitten lähti kohti ensimmäistä tehtävää ja jos omaa toimintaani voisi jotenkin kuvailla, tiedättekö kun mangassa ja animessa kuvataan jotakuta heiluttamassa käsiä ja jalkoja nopeasti, se on yhtä sekasotkua missä ei saa selkoa missä mikäkin raaja on? Noh, siltä minä näytin. ​​

Tolpat ja tonttulakki. Helppo homma. Jokke on onneksi pienehkö poni, siis sen mahaa ei katsota tarkemmin. Yletin ottaa lakin helposti kepin nokasta ja pujotella puomit ja asettaa lakin viimeisen nokkaan, ihan ilman ongelmia. Homma suoriutui yllättävän helposti ja kavaletti olisi seuraava. Esteen väri kuitenkin hämmensi oria ja se jäi tutkimaan hassun väristä juttua edessään. Lopulta se kuitenkin otti paikaltaan ponnistuksen sen yli, luullen sitä korkeammaksi kuin se todellisuudessaan oli. ​

Sitten olikin joulukuusen kierto. Jokke on ketterä, vaunujen edessä sekä ilman. Ori kuitenkin halusi ensin maistaa kuusta ja kävellessään siitä ohi, se viskaisi oksan suoraan kohti kasvojani. Ouch. Ohjasin orin kauemmaksi kuusesta ja kannustin sitä laukkaan. Joka toisella askeleella tuntui siltä, että orin kavioista loppuisi pito ja se kaatuisi kyljelleen maahan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, kiitos siitä. ​

Kuusen jälkeen oli pajusta roikkuvat jouluvalot. Päätin samoilla vauhdeilla alittaa ne Joken kanssa ja toivon ettei se säikkyisi niitä. Taisi se vilkaista niitä ja vähän hannata vauhtia, mutta ali kuitenkin pääsimme. Valojen takaa löytyi pöytä, jonka päällä oli kaksi porkkanaa. Ennen kuin ehdin itse edes yrittää saada omaa porkkanaa itselleni, Jokke oli syönyt jo omansa. "Jos tästä ei tule mitään, laitan tän sun ja sen kuusenoksan piikkiin, poikaseni." katsoin oria kun se mutusteli oman porkkanansa loppua. Jotenkin sain kurotettua porkkanan pöydältä Joken selästä käsin ja nakersin sen mahdollisimman nopeasti, ilman että tukehtuisin. ​

Seuraavana olisi pieni ristikko, jonka Jokke ylitti hyvin ravistakin. Tämä konihan ei siis mikään estehevonen ole, joten Jokke tulee saamaan paljon porkkanoita kotiin päästyämme. Viimeisen tehtävän kohdalla maassa oli vain vanha perunasäkki. Katsoin hämmentyneenä pientä yleisöämme ja jostain kuuluikin huudahdus "eikun pomppimaan". Apua. ​

Laskeuduin alas Joken selästä ja sukelsin perunasäkkiin. Toisella kädelläni pidin kiinni säkistä ettei se putoaisi nilkkoihini ja toisessa minulla oli orini. Jokke ei varmaan koskaan ole näyttänyt niin hölmistyneeltä. Jos hevoset osaisivat nauraa, Jokke olisi varmaan kierinyt maassa kikattaen. Yritin maiskutella ponia liikkeelle, mutta kävikin ilmi, että pompin itse nopeammin kuin Jokke tuli perässä. Ehjin nahoin kuitenkin suoriuduimme radasta ja hauskaa oli!

??.??.???? - Päiväkirjamerkintä - Jannica

Tänään pääsin vihdoin tutustumaan Jeren pitkään jo esittelemään Jokkeen, jonka kanssa minun oli myös astuttaa muutama tammani. Odotin tutustumista oriin innolla, olihan se tärkeää tietää millaisen varsojen isä sitä tammoilleen valitsisi. Saapuessani Kirottuihin Jere oli jättänyt tallin ilmoitustaululle lapun, josta löysin Joken ohjeet ja mistä varusteet löytyisivät. Menin hakemaan ne valmiiksi ja sitten etsimään Jokkea ulkoa, vaikka luulinkin nähneeni sen lähinnä tallia hengailemassa juottopaikalla. Lähestyessäni tarhaa loimen alta paljastui kuin paljastuikin ruunivoikko tähtisilmä, joka lähti mielellään minun kanssani töihin. Se odotti erittäin kohteliaasti, kun laitoin portin kiinni ja menimme sitten yksissä tuumin kohti tallia. 

Sidoin orin käytävälle, koska ajattelin että sen olisi kivempi katsella siinä kaikessa rauhassa tallilaisten puuhia. Ori oli loimituksen takia tosi puhdas, joten hirveästi ei mennyt aikaa hoitotoimiin. Otettuani kaviot laitoin orille valjaat ja suitset ja talutin sen sitten pihalle painettuan kypärän omaan päähäni. Ilma oli mukavan leuto, pari astetta pakkasta ja aurinkokin näyttäytyi hetkittäin. Minun olisi tehnyt niin mieleni lähteä maastoon, mutten uskaltautunut sinne yksin, joten päätin suunnata tallin omalle radalle sen sijaan normaalien harjoituskärryjen kanssa, koska oletin orin toimivan niidenkin kanssa. Valjakkoajosta minulla ei ollut minkään valtakunnan käsitystä, joten ajattelin että oli ehkä parempi, etten niiden kanssa lähtenyt säätämään. Saatuani orin valjastettua (sen sentään osasin, olihan minulla raviponeja ja Adinankin suomenhevosia ajettiin säännöllisesti) suuntasimme radalle. 

Ori käveli verkkaisesti valmiiksi aurattua uraa pitkin, eikä pitänyt turhaa kiirettä etenemisen suhteen. Katselin ympärillä tarhaavia hevosia, kaikki vaikuttivat jotenkin niin.. tyytyväisiltä, Jere oli kyllä tehnyt hienoa ja ihailtavaa työtä kasvattaessaan tallin tyhjästä niihin puitteisiin! Hän vaikutti myös erittäin mukavalta, joten olimme jutelleet joinain iltoina tuntikausia ja jakaneet ajatuksiamme. Havahduin siihen, että ori oli pysähtynyt. "Noh, mitäs nyt?" kysyin ihmetellen ja maiskutuksia saatuaan ori jatkoi matkaa. Kai se ajatteli, ettei tarvitsisi liikkua, jos ohjastajakin oli ihan eri maailmassa. Kymmenisen minuuttia käveltyään pyysin Jokkea verkkaiseen raviin, jota jatkoimme viisi kierrosta molempiin suuntiin radalla. Sitten oli aika ottaa muutamia kierroksia reippaammassa tempossa. Sen jälkeen suoritin huolelliset loppuverryttelyt ja jouduin harmikseni palaamaan tallille, koska ketään muuta ei näkynyt, emmekä viitsineet lähteä minulle vieraisiin maastoihin yksinään. Otin kärryt pois ja vietyäni ne katokseen laitoin valjaiden remmit lyhempään pakettiin ja talutin orin tallille. 

Menimme suoraan pesupaikalle, koska Jokelle oli tullut hieman hiki. Riisuttuani valjaat telineeseen suihkutin koko hevosen lämpimällä vedellä ja vedin sitten hikiviilalla pahimmat pois. Loimitin orin ja se pääsi karsinaansa syömään päiväheiniä. Sillä välin pyyhkäisin valjaat pikaisesti, pesin kuolaimet ja vein ne Joken paikalle. Sitten kävin siivoamassa pesuboksin ja viemässä sovitusti päiväheinät muillekin. Tunti oli vierähtänyt lenkiltä tulostamme, joten laitoin hieman kostealle Jokelle vuorellisen ulkoloimen fleecen tilalle ja talutin tarhaan syömään lisää. Se kääntyi ihmetellen katsomaan minuun ja tarjosin taskustani porkkanan.. myös täällä oli näköjään tapana jättää tarhaan vietävälle liikutushevoselle porkkanaa tai leipää naurahdin tarjotessani porkkananpalan orille kädestä. Sitten kävin vielä juottamassa hevoset, Jokke olikin saanut lenkiltä palatessa melassivettä, joten sille ei juuri maistunut. Kävin vielä laittamassa fleeceloimen kuivaushuoneeseen ja lakasin käytävän ennen lähtöä.

??.??.???? - Päiväkirjamerkintä - yaren

Pakko myöntää, etten ollut ihan äskettäin nähnyt yhtä valloittavaa hevosta. Ruunivoikko Jokke seisoi käytävällä tapittaen minua tummilla silmillään tuuhean ja pitkän harjansa alta, ja hevosen vetovoima veti minua puoleensa ihan väistämättä. Olin tullut käymään muuten vain vierailulla Jeren tallilla ja omistaja olikin juuri palannut sopivasti orinsa kanssa takaisin talliin treenattuaan sillä kuulemani mukaan valjakkoajoa. Tuijotin haltioituneena irlannincobin tupsujalkoja ja pian kuulinkin viereltäni huvittuneella äänellä esitetyn kysymyksen: "Haluaisitko kenties harjata hiukan Jokkea ja viedä sen sitten takaisin pihalle?" 

Niinpä niin, pian huomasinkin hääräileväni hevosen ympärillä harja kädessä ja vaikka lähes poikkeuksetta muiden talleilla vierailut oli tarkoitus pitää pieninä rupatteluhetkinä ja tutustumiskäynteinä, olin melkein aina kuitenkin jonkun hevosen kanssa puuhaamassa jotakin. Jokke olikin varsinainen hurmuri; sillä ei tuntunut olevan mikään kiire minnekään ja minä sainkin tehdä haluamani ihan mennen tullen niin verkkaiseen tahtiin kuin vain halusin. Ja aikaahan menikin useampi tovi, innostuin nimittäin selvittelemään kaikki pienetkin takut ja pian Jere tuli jo kyselemään, joutaisinko toimistoon kahvipöydän ääreen ollenkaan. Vilkaistessani puhelimen kelloa, oli minun totisesti todettava, etten ollut omienkaan hevosteni kanssa ihan hetkeen käyttänyt näin paljon aikaa... 

​Heitettyäni vielä Jeren ohjeistaman loimen Joken selkään, napsautin käytävän narut sen päitsistä irti ja nykäisin hellästi riimunnarusta saadakseni jo nukahtamaisillaan olleeseen oriin vauhtia. Keinahtaen se lähti liikkeelle ja huokaisi syvään, ottaen kuitenkin suhteellisen reippaita askeleita perässäni. Ei minun kuitenkaan tarvinnut missään vaiheessa hevosta toppuutella, mikä oli melkoisen mukavaa monien hurjapäiden jäljiltä. Pian olin Jeren kuvaileman tarhan luona ja saatoin päästää Joken irti. Mainittakoon, ettei tässäkään vaiheessa meno muuttunut mihinkään, ori vain löntysteli rauhallisin askelin lähimmälle heinäkasalle kiinnittämättä sen kummemmin huomiota muihin tarhassa oleviin hevosiin. Eikä ruunivoikko enää liiemmin minunkaan läsnäoloani muistanut, mutta minä sain ainakin olla tyytyväinen tutustuttuani noin rentoon tyyppiin. Hetken oria vielä ihmeteltyäni, alkoi oma askel reipastua, pakkanen kun ei hellinyt kovinkaan hennosti, vaan teki matkaansa jo kohti luita ja ytimiä...

??.??.???? - Kouluvalmennus - Sussu VRL-12636

Saavuin valmentamaan Jereä ja hänen irlannincob oriaan Jokkea kouluratsastuksen pariin. Saapuessani valmennuspaikalle, oli ratsukko jo suorittanut hyvät alkukäynnit, joten pääsimme nopeasti aloittamaan itse valmennuksen. Päätimme ottaa teemaksi ihan vain perusjutut, sillä ori on painoittunut enimmäkseen valjakkoajoon ja työhevosen hommiin. Aluksi lähdimme hakemaan tasaista tuntumaa käynnissä siten, että Jokke kulkisi tasaisesti, taipuisi hyvin ja pysähtyisi pienin avuin. Aluksi ori jäi melko paljon vänkäämään tuntumaa vastaan, mutta neuvoin Jereä pehmentämään tuntumaansa ja antamaan Jokelle hieman enemmän tilaa liikkua, joka tuntui toimimaan hyvin. Ori parani kokoajan, joten siirryimme raviin. Annoin Jeren itse valita, tuntuuko harjoitusravi vai keventäminen mukavammalta, mutta panostimme siihen, että Jokke taipuisi erikokoisilla ympyröillä sujuvasti ja ilman vastustelua. Ravi tuntui Jokelle selvästi helpommalta kuin käynti ja pian siirryimmekin hieman vaikeampiin tehtäviin. 

Ravissa ratsukko sai vielä tehdä hieman väistöjä, joiten idean Jokke tajusi todella nopeasti ja suoritti tehtävää mielellään. Laukassa lähdettiin hakemaan vain hyvin pyörivää laukkaa, jolloin Joken tulisi muistaa kantaa itseään. Aluksi Jokke suorastaan valahti etupainoiseksi, eikä meinannut millään antaa periksi, mutta vähitellen ori alkoi siirtää painoaan paremmin takaosalle. Tähän auttoivat runsaat laukannostot, joita Jeren kannattaisi orilla itsenäisestikkin tehdä paljon. Laukkojen jälkeen annoin Jeren tehdä itsenäisen loppuverryttelyn pidemmällä ohjalla, huolehtien kuitenkin siitä, ettei ori valu kuitenkaan liian etupainoiseksi.

 Yolandi on virtuaalitalli, jossa jokainen hevonen on virtuaalihevonen, eikä mikään tapahdu oikeassa elämässä!

 Yolandi is sim-game/virtual stable, and every horse is sim-game/virtual horse, and nothing is happening in real life! 

©2018 Yolandi - suntuubi.com